Arjen Sankarit Karoliina Jarenko
Arjen Sankarit

04 Itseohjautuvuus ja yksilön valta

21.12.2018 / 64 min

Itseohjautuvuus on trendisana ja monessa organisaatiossa jo arkipäivää. Siihen liittyy myös paljon väärinkäsityksiä. Mitä itseohjautuvuus oikeastaan tarkoittaa organisaatioille, tiimeille ja ennen kaikkea yksilölle?

Tässä jaksossa syvennymme itseohjautuvuuteen ja erityisesti siihen, miten se vaikuttaa yksilöiden työntekoon ja suoriutumiseen. Jaksossa kanssamme on keskustelemassa Filosofian akatemian toimitusjohtaja Karoliina Jarenko, joka on omien sanojensa mukaan modernin työelämän punkkari ja palavasydäminen idealisti. Kysymme Karoliinalta mm. mikä yhdistää punkia ja itseohjautuvuutta? Miksi pitää uskoa siihen mitä tekee?

Arjen Sankarit jakso 4 Itseohjautuvuus

Jarenko uskoo, että tulevaisuudessa menestyvät vain sellaiset organisaatiot, jotka osaavat vahvistaa motivaatiota ja ohjata ihmiset kehittämään itseään ja työtään jatkuvasti uudelle tasolle. Karoliina on julkaissut yhdessä Frank Martelan kanssa “Itseohjautuvuus - Miten organisoitua tulevaisuudessa?” -kirjan ja pitää http://karoliinajarenko.fi -sivulla blogia. 

Miksi punkkari kiinnostui itseohjautuvuudesta?
“Kaiken toiminnan päämäärän pitäisi olla parempi elämä. Niin mikä on sellainen organisaatiorakenne tai työkulttuuri jossa elämä olisi parempaa?” Karoliina avaa. “Punk on se ikuinen uhmaikä. Milloin jollakin toisella ihmisellä - olkoon hän aikuinen, opettaja, virkamies, pomo tai poliittinen päättäjä - on oikeus rajoittaa vapauttasi? Milloin se on fiksua ja milloin se on väärää?” 

Itseohjautuvuus terminä aiheuttaa “dinosauruksissa” defenssejä ja toisaalta muotisanaa viljellään välillä väärinkin ja siihen liittyy valtavasti väärinkäsityksiä. Monessa organisaatiossa kuitenkin tiedetään jo, että mekaaniseen tehdastyöhön luotu perinteinen hierarkinen organisaatiomalli ei sovi tieto- ja asiantuntijatyöhön.

Miksi itseohjautuvat organisaatiot sitten menestyvät? “Organisaatiossa joka pyrkii lisäämään itseohjautuvuutta ymmärretään, että asiantuntijatyön lisäarvo ei ole ennalta määritettävissä, ja sen työn tekijälle kannattaa antaa mahdollisimman paljon liikumatilaa, koska silloin hän näyttäisi nauttivan työstään enemmän ja saavan parempia tuloksia aikaan.”

Itseohjautuvuus ei kuitenkaan tule ilman haasteita paitsi organisaation ja tiimien, myös yksilön tasolla. Yksilö mm. hallinnoi omaa työmääräänsä, ja jos kaikelle sanoo kyllä, onko Itseohjautuvuudessa vaarana että yksilö palaa loppuun?
“Riski on mielestäni yhtäläinen, sillä ihmiset eivät uuvu työkuorman määrään, vaan hallinnan tunteen pettämiseen. Jos sulla on korkea autonomia ja pystyt toimimaan itseohjautuvasti ja jos sulla on hyvät itsensä johtamisen skillsit, säilyy hallinnan tunne vaikka työkuorma olisi suuri. Itseohjautuvuus edellyttää totta kai itsensä johtamisen taitoja. Ne ovat taitoja, joita täytyy opetella.”

Itseohjautuvuus vaatii uskallusta tehdä sellaisia juttuja joihin itse uskoo. Ajattelutyössä ja luovuudessa ei myöskään synny harvinaisen upeaa tulosta, ellei sydän ole mukana. Kun lopputulos kumpuaa luovuudesta ja ajattelusta, se kuinka upea lopputulos syntyy, riippuu henkilökohtaisesta otteesta ja palosta. “Se lisäarvo joka syntyy sinusta, kumpuaa sinusta jos se on kummutakseen.” Organisaation johdolta itseohjautuvuus vaatii mindsetin kääntämistä ja luottamista. Pitää olla myös lupa mokata. “Luottamus on kaiken a ja o, jotta ihmiset uskaltaa antaa parastaan.”

Kun itseohjautuvuus organisaatioissa lisääntyy, menettääkö johtajuus sitten merkityksensä? Ei missään nimessä. Työyhteisön muutos ei tarkoita sitä että johtajuuden merkitys vähenee, päinvastoin. Henkilökohtaisen “leadershipin” merkitys kasvaa jokaisella. “Lisäksi itse uskon että ihmiset tykkää olla sellaisten ihmisten läheisyydessä jotka ikään kuin huokuvat sitä [leadershipiä],” Karoliina kertoo.

Jaa